51. Vieraileva tähti

Ensimmäinen kerta kun olin kuvaamassa Janskua ja Timmiä

Moips! Täällä on Maisa joka kirjoittelee, ja mä oon tullut tutuksi ehkä teille joillekin kun oon hiippaillut Janskun ja Timmin mukana siellä sun täällä. Mä oon siis Janskun rinnakkaisluokalla, ja tutustuttiin näin yläasteella. Mä en muista miten me tutustuttiin paremmin, mutta kerran kun olin yhden mun kaverin mukana Eriksnäsissä kisoissa kuvaamassa Janskukin oli siellä ja muistan että juteltiin ja jotenkin meistä sitten tuli kavereita. 

Kesällä 2010 olin ekaa kertaa kuvaamassa kaksikkoa ja sen jälkeen Jansku ei ole musta päässyt eroon. Jansku on mulle ihan älyttömän tärkeä ja yks mun parhaista ystävistä.
Mutta Timmihän on sitten oma lukunsa. Muistan ajatelleeni että tuossapa söpö ja kivan oloinen poni, kun ekan kerran neidin näin. Sillä ratsastaminen ei näyttänyt mitenkään erikoisen vaikealta ja sitä paitsi Jansku taisi saada niissä kisoissa ruusukkeen, joten ajattelin että on varmasti ihana omistaa tuollainen täydellinen poni. No, nyt tiedän että Timmi on kaikkea muuta kuin helppo ratsastettava ja sen mielialakin vaihtelee päivittäin. 

Janskun konfirmaatio kuva

Ekan kerran kun olin Timmin selässä se lähti ulos kentältä ja Jansku tuli taluttamaan sen takaisin kun mä vaan nauroin, olen nähnyt kuinka se yrittää vältellä pelottavia asioita nousemalla pystyyn Jansku selässään, Janskun kauniita ja vähemmän kauniita tippumisia on tullut katseltua ja kerran se onnistui karkaamaan kun hain sitä tarhasta. Kuitenkin se täytyy sanoa että Timmillä on aivan ihana ratsastaa kun on tottunut menemään ratsastuskouluponeilla. Timmi siis on ihan niin kuin mikä tahansa pikkuponitamma, tosin musta tuntuu että Timmissä on vielä sitä jotain ylimääräistä, tosin okei, on se nyt rauhottunut paljon siitä kun mä sen ekan kerran näin. Paras juttu Timmissä on kuitenkin se, kuinka hienosti se osaa mennä jos sillä osaa ratsastaa! Jansku on just eikä melkein se oikea ratsastaja Timmille ja siksi mä en välillä osaa kuin ihmetellä kun kaksikko käsittelee jonkun vaikean tilanteen leikiten.
 

Se, miten nopeasti niin Jansku kuin Timmikin on kehittynyt on mahtavaa! Muistan vielä kun kisoissa mentiin 70cm seuraluokissa ja kotitreeneissä vähän isompaa ja nyt kotona hypätään jo reilusti yli metrin esteitä ja kisoissa luokkana metri ja jopa kansallisella tasolla. Koulupuolella on tapahtunut myös hurjaa kehitystä, jota on ollut ilo katsella. Jansku naureskelikin tässä joku päivä kun katottiin vanhoja kuvia miten erilaiselta koko poni näyttää kun se menee nykyään niin nätisti.
 

Joten vautsi vau! On ollut ihana olla mukana tän tiimin kanssa kisoissa ja valmennuksissa ja muutenkin. Olen oppinut itsekin ihan hirmuisesti, ja vaikka itse lopetankin ratsasamisen ratsastuskoululla, niin jatkan ehdottomasti tallilla käyntiä Timmin ja Janskun merkeissä. Kun kerran on tällaseen kaksikkoon törmännyt niin ei siitä vaan yksinkertaisesti päästetä irti.